Nam.

Äidin herkut kahvitellessa.

Nämä ovat myös "matkakarkkejani",

uskottelen itselleni,

että Marianne-pussillinen kestää pidempään kuin suklaalevy automatkalla ;)

Kuinka sitä voikaan joskus (onneksi!!) ilahtua naurettavan pienistä asioista.. 

Kuten siitä, että Marianneja löytyi vielä Sanna Annukan kuvioimassa pussissa. 

Toisaalta,

jos osaisikin iloita niistä pienistä asioista ja hetkistä,

niin elämä olisi huomattavasti ihanampaa.

Kadehdin 

puolitoista vuotiaan tyttäreni kykyä riemuita niistä pienistä asioista.

Suureksi riemuksi riittää jalkakäytävän reunakiveys, 

siltä kun voi hypätä alas, 

ja huutaa 

"HYPPÄÄ!!

POMPPII!!!"

Vielä ei näy pussin pohja...