Asuin 6 vuotta Helsingissä, käymättä kertaakaan Korkeasaaressa.
(Tai ylipäätään muissakaan museoissa tms, melkeinpä hävettää.. Olivat liian lähellä, "voinhan mä mennä vaikka sitten ensi viikolla". Design museossa kävin kerran -vaikka kivoja näyttelyitäkin olisi ollut millä mitalla.. *huokaus*)
Aina suunnittelin, että Kissojen yönä tahdon katsomaan "katteja", vaan enhän minä koskaan muistanut oikeaan aikaan.. NYT on liputkin jo varattu, juhuu!! Korkeasaaressa ylipäätään olen käynyt vain vaivaisen yhden kerran... Ehkä lasten myötä sekin tilanne muuttuu :D
Tämän minä haluaisin, ja eihän sitä mistään löydy... :/ Huuto.netissä on vasta ollut, juuri kun en ole sinne ennättänyt!!! Pahus!! Koko 80/86 olisi hakusessa ja väri punainen, vaan kävisipä sininen tai mustakin... Kellään nurkissa ylimääräistä? :D
Ehkä meille sitten kotiutuu tämä, kunhan tulevat myyntiin... Mikähän mahtaa olla hinta? :o
En ole vieläkään käynyt HM Home myymälässä, mutta jospa seuraavalla Helsingin reissulla eksyisi hiplaamaan tuotteita paikan päälle.. Nyt piti tyytyä nettifiilistelyihin, ihania vaihtoehtojahan sieltä löytyisi! (Olettaen, että olisi tarvetta lakanoille..) Allaolevassa kuvassa on ihanan seesteinen fiilis, kyllä noiden lakanoiden väliin kelpaisi kömpiä!
Pellavalakanat. Lieköhän nämä ihan kunnollista pellavaa, tietääkös joku?
Kiva freesit ruudut! Olisivat mukavaa vaihtelua tämän kodin värikkäisiin lakanoihin!
Näitä himoitsin vielä hetki sitten, mutta ylläoleva ruutukuosi veisi kyllä tällä hetkellä voiton!!
Peitto on siis vielä "vaiheessa", kun on äiteen kädet ollut täynnä muita hommia ;) Pitäisi vielä muistaa joku kiva tapa yhdistää palaset, jotta saumasta ei tulisi hurjan paksu ja kömpelö. Kellään vinkkiä?? Virkaten siis, ei ommellen :)
Pssssssssssssst. Esikoisen oman peiton voit kurkata täältä!
Jotkin asiat jäävät lapsuudesta mieleen hyvin kauniina
niin myös unilaulut joita minulle on laulettu.
Yksi tärkeimmistä lienee
Tapio RautavaaranSininen Uni,
samaa laulua olen nyt laulanut myös tytöilleni.
Olin kuitenkin unohtanut sanoja ison kasan, ja lyhentänyt laulun melkein puoleen,
kun en sitä ollut varmaan juurikaan sitten lapsuuden lauleskellut... YouTube tuli hätiin, ja kuinka kaunis tämä laulu onkaan Laura Närhen esittämänä! Kuunnelkaapas :)
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa.
Supistukset.
Esikoisen vienti mummolle hoitoon, matka sairaalaan.
Synnytysosasto, KTG-käyrää.
Kovenevat supistukset, tuskainen hetkittäinen kipu.
Vauhdikas avautuminen, en ennätä saada kipulääkettä.
Ponnistuksia, ja lopulta toinen tyttäreni on maailmassa kokonaan yhdellä ponnistuksella.
Kaiken odotuksen, kivun ja vaivan arvoista, IHANUUS.
.Äitiyden onni ja herkistynyt mieli.
Kunpa vastasyntyneen koon, tuoksun ja äänet voisi tallettaa muutenkin kuin mieleensä, ikuisiksi ajoiksi tarkasti. Toisaalta hetken ainutlaatuisuutta korostaa se, ettei se ole tallennettavissa muuten kuin omiin ja synnytyksessä mukana olleen isän muistoihin tarkasti. Me, meidän perhe <3
